You are currently browsing the category archive for the ‘fiilikset’ category.
Naisilla ei pelit menneet ihan suunnitelmien mukaan, joten huomenna aamulla pelataan sijasta 9. tuttua vastustajaa eli Sveitsia vastaan. Kundit ovat pelanneet paremmin ja ovat kahdeksan parhaan joukossa, joten heilla on viela kaksi pelia huomenna. Sitten onkin aika aloittaa rennompi elama. Jos vaikka nauttisi paivan paatteksi terassilla oluen, kun nyt on koko viikko terassikeleja mennyt ilman etta niita on voinut hyodyntaa.
Olkapaatkin on saatu poltettua perisuomalaiseen tyyliin, koska eihan aamuauringossa pala.
Reissu on tahan mennessa ollut varsin mukava ja antoisa, vaikka tietenkin olisi ollut kiva etta olisimme pelanneet paremmin. Oppia on kylla otettu, erityisesti siita etta pelityylin on muututtava Suomessakin kovemmaksi, fyysisemmaksi ja nopeammaksi jos naissa karkeloissa haluaa tulevaisuudessa menestya.
Kentilla ollaan, naisilla on ollut kolme pelia ja ne on voitettu. Kundeilla on plakkarissa yksi voitto ja yksi tappio. Pelaamisen, syomisen ja nukkumisen lisaksi ei ehdi paljon muuta tehda. Aurinko paistaa joten ei mitaan valittamista.
Asuntolamme UBC:n kampuksella
Siirryimme asustamaan UBC:n kampukselle eilen. Huone on todellinen tason korotus hostellista. Sanky ei enaa narise, ikkunasta nakyy kurjan takakujan sijasta metsa ja huoneessa on tilaa kuivattaa kamat ja venytella. Hammentavaa on se millaiset etaisyydet taalla kampuksellakin on. Karttaa katsellessa ajateltiin etta aamiainen olisi parinsadan metrin paassa ja kentat ehka maksimissaan kilometrin. Paljastui etta arviot saa tuplata. Palauttavaa kavelya tulee siis jonkun verran.
Tanaan pitaisi sitten olla viimeiset treenit ennen ekoja peleja sunnuntaina. Jannaa nahda miten menee kun melkein kaikilla on heittelysta ja treeneista melkein viikon tauko.
Sade jatkuu edelleen, jo neljatta paivaa putkeen. Onneksi saaennusteen mukaan huomenna pitaisi taivaan selkiintya ja sitten aurinkoa onkin luvassa koko kisaviikoksi.
Ollaan oltu todella laiskoja ottamaan kuvia, mutta sain tanaan laitettua jotain otoksia verkkoon asti.
No ei oikeasti, nyt enaa younien jalkeen tunnu niin pahalta, mutta eilinen oli kylla helvettia.
Varattiin tiistaina netista auto. Hinta jotain viidenkympin luokkaa. Haettiin se eilen aamulla vuokraamosta. Verojen, pakollisten vastuuvakuutusten ja bensamaksujen jalkeen hinta oli kolminkertainen.
Lahdettiin ajamaan kohti Whistleria, oli hieno matkasuunnitelma tehtyna. Kunnes vajaan tunnin ajamisen kuluttua tuli tiesulku vastaan. Whistleriin vievalla tiella oli sattunut suuri maavyory ja tie olisi koko paivan suljettuna. U-kaannos, kiitos, sanoi poliisi.
No hataratkaisuna paatettiin menna Capillano puistoon jota oli kovasti kaikkialla kehuttu. Sisaanpaasy kahdelta aikuiselta reilu 60 dollaria. Mita loysimme sisalta? Aidatun metsan ja riippusillan.
Matka jatkui kohti Hopen kylaa. Perille paastyamme totesimme etta talla retkella ei nahty Kanadan Rukaa vaan Kanadan Sodankyla. Kalliin lounaan jalkeen ajelimme viela vuorille pienen siivun ennen kaantymista takaisin pain. Paluumatkassa ei juuri mainitsemista ole, paitsi etta yritimme viela matkan lopuksi paasta katsomaan Vancouveria laheiselta Grouse Mountainilta. Siella oli helvetisti ihmisia, eika ankkajonossa kavely oikein kuulostanut kivalta. Joten ei muuta kuin hotellille.
Hieno paiva. Onneksi laheinen japanilainen ravintola tarjoili sairaan hyvaa ruokaa nopeasti ja halvalla. Hyva ruoka, parempi mieli.
Olipas kivaa pelata viikonloppuna Pajulahdessa. Viima 2 alkaa vihdoin hitsautua yhteen, ja fiilis oli korkealla koko ajan. Tiukkojakin pelejä on mukava pelata kun yhteispeli sujuu ja kaikki tekevät täysillä töitä voittamisen eteen. Noustiin ylempään jatkosarjaan ja päästään ottamaan revanssimatsit Viima 1:ä, Teamia ja Ticoa vastaan. Edellisellä kerralla emme oikein olleet vielä valmiita, enkä oikein malttaisi odottaa pelejä että pääsisi näkemään kuinka voimasuhteet ovat kesän aikana kehittyneet. Pitkään aikaa ei olekaan ollut pelien jälkeen näin kuplivan kevyt hyvä fiilis että edes töihin tuleminen maananantaiaamuna tuntui ihan hyvältä 
Lähdön lähestyminen alkaa vähän ahdistaa. Sellaisella hyvällä tavalla, kuitenkin. Tai eniten oikeastaan ahdistaa pakkaaminen, että tuleeko otettua edes kaukaisesti järkeviä kamoja mukaan.
Pelillisesti alkaa tulla hätä, kun ei ole mitään referenssiä aikaisemmilta vuosilta että onko kunto nyt riittävä vai ei. Kokeneet konkarit kertoilivat viikonloppuna kauhutarinoita irtoilevista kynsistä ja kauheista kivuista. Se onkin sitten kisojen jälkeen kiva mennä tallailemaan New Yorkin katuja sandaaleissa jos kaikki kynnet on joko mustia tai kadoksissa.
Viisi työpäivää jäljellä, ja on aika aloittaa matkablogin kirjoittelu. Maailmanmestaruuskisoissa en olekaan hetkeen ollut, edellisistä arvokisoista alkaa olla reilu 10 vuotta kun viimeisiä kertoja olin mukana jousiammunnan maajoukkueessa. Aika mukavaa valmistautua kisoihin joukkueessa, jossa on paljon kokeneita arvokisojen kävijöitä joilta voi kysyä neuvot ja vinkit. Ja on aika mukavaa myös itse olla vähän vanhempi, rauhallisempi ja kyvykkäämpi sietämään jännitystä ja paineita. Tällä kertaa saatan jopa pystyä nautiskelemaan kilpailusta ja tiukoista tilanteista ilman ylenmääräistä pingottamista ja tavaroiden heittelemistä.
Töissä aika kuluu mukavasti, vaikka 95% työkavereista on lomilla. Mitään uutta ei pysty aloittamaan ja talven roikkuvat duunit alkavat olla paketissa. Mielessä pyörii työasioiden lisäksi matka-asiat, mitä pitää vielä ostaa, onko kaikki tarvittavat varaukset tehty, paljonkohan pitäisi vaihtaa käteistä. Täytyy kyllä myöntää että ensi viikolla voi olla vaikeaa enää keskittyä työntekoon, kun vielä muutama työkaveri poistuu laiturille ja lähtö alkaa häämöttää.
Tänään kuulimme että peliasumme ovat edelleen Intiassa, ja on hyvät mahdollisuudet etteivät ne ehdi kisoihin mukaan. Kyllähän tässä pientä lisäjännitystä kaivattiinkin. Tähän asti kaikki on mennyt liiakin helposti. Kukaan ei ole loukkaantunut, kaikille on löytynyt lennot ja majoitukset, sponsseja on löytynyt ja kaikki oheissäätö huppareineen ja kisa-CD:ineen on sujunut. Mutta pitikö sen sitten olla peliasut? Oltaisiin voitu jännittää että ehtivätkö hupparit, verryttelyasut tai pipot! Peliasut ovat kisojen kannalta vähän turhan kriittinen varuste.
