Päästiin kotiin, lento Lontoosta meni hienosti taju kankaalla. Nyt pysytellään hereillä vielä tunti ja sitten pehkuihin. Photobucketiin on lisätty kuvia, ne eivät ole ihan aikajärjestyksessä mutta koittakaa selvitä 
Oltiin tosi laiskoja loppuviikon ajan blogin paivittamisessa, kun New Yorkissa oli todellinen helle eika Tuomo jaksanut kantaa mitaan ylimaaraista mukana. Joten kone jai kiltisti hotellille ja iltaisin sitten ei jaksettu enaa vaantaytya minnekaan netin aareen.
Ye Olde Carlton Arms hotelli oli todella persoonallinen, ehka jopa kummallinen, mutta siella ei ollut torakoita eika mitaan muitakaan elaimia yhta vanhaa lihavaa kissaa lukuunottamatta. Sijainti oli myos loistava, metropysakki oli muutaman korttelin paassa ja ihan hotellin laheisyydessa oli varmasti nelisenkymmenta ravintolaa. Kokeiltiin intialaista, japanilaista, vietnamilaista, italialaista, tiibetilaista, kiinalaista, thai ja perus-amerikkailaista ruokaa. Syoty on siis hyvin.
Saat tosiaan suosivat, paitsi paastiin kokemaan myos helteiden toinen puoli eli rajut ukkosmyrskyt. Ekan myrskyn alkaessa oltiin juuri metrosta poistumassa kun portaista oli tullut vesiputous. Toisella kerralla olin shoppailemassa kun taivas aukesi ja oli pakko paeta Disney Storeen. Sateenvarjosta ei paljon iloa ollut kun sade oli niin voimakas etta vesi jotenkin roiskui kadusta ja ohikulkijoista kaikkialle.
Ja asken sitten New York – Lontoo lennolla katosi elamasta seitseman tuntia eli yo. Tassa nyt sitten lentoa odotellessa yritetaan pysya jotenkin hereilla… Onneksi Heathrowlta loytyy ilmainen netti ja penkkeja joille paasee makailemaan. Illalla sitten melatoniinia naamariin niin toivottavasti saadaan sen avulla jet lag nopeasti kuriin.
Maanantaina, tai siis tiistaina aamuyosta, saavuttiin Isoon Omenaan. Lento oli myohassa pari tuntia, joten oltiin JFK:lla vahan ennen puoltayota. Laukkuja odoteltiin siella taas aika tovi. Ja lentokenttataksin kanssa saatiin saataa toinen tovi. Paastiin viimein hotellille kahden jalkeen aamuyosta. Yllattaen tiistai oli aika vasynytta meininkia, mutta ehdittiin silti katsastamaan tarkeimmat turistinahtavyydet: Ground Zero, Wall Street, Staten Island ja Lady Liberty, Empire State Building ja Times Square. Kiinakaupungissa kaytiin syomassa ja Pikku Italiassa juomassa kahvit kermajaatelon kera.
Keskiviikkona hieman rauhallisempi paiva, kaytiin Brooklynissa katsastamassa Brooklyn Heights ja Coney Islandilla. Vuoristorata oli hieman hurjempi kuin Linnanmaella, niskat tuli siiina hommassa kipeaksi. Huhu kertoo, etta Coney Islandin huvipuisto oltaisiin sulkemassa, koska joku kiinteistosijoittaja on ostanut tontit ja aikoisi rakentaa paikalle jonkinsortin resortin. Saa nahda, voi olla viimeisia hetkia.
Huomiseksi luvattu sadekuuroja, joten voi tulla shoppailupaiva. Eilen tuli vetta taivaalta ehka vartin verran, mutta sitakin suuremmalla volyymilla.
Lentokentalta on hyva kirjoitella vahan paivitysta tapahtumiin. Lento on reilu pari tuntia myohassa, joten ilmainen langaton verkko tuli tarpeeseen.
Eilen siirryttiin kampukselta yhdeksi yoksi kaupunkiin ja hoidettiin viimeiset turistivelvollisuudet Vancouverissa. Vuokrattiin polkupyorat iltapaivaksi ja pyorailtiin kaupungin ympari rantoja pitkin. Aarimmaisen mukavaa ja aika kului kuin siivilla. Ainoa ongelma oli se, etta pyorissa ei ollut lukkoja ja esimerkiksi Granville Islandilla olisi ollut kiva katsella kasityolaisten pikkukauppoja, jattimaista kauppahallia ja ihania leipomoita mutta polupyoria ei voinut jattaa mihinkaan.
Tuomon takaraivo
Terhi ja English Bay Beach
Vancouverin keskusta Stanley Parkista nahtyna
Toteemipaaluja Stanley Parkissa
Finaaleita pelataan tanaan. Suomen miesten lopullinen sijoitus oli seitsemas, viimeisessa pelissa voitettiin Kolumbia, jota vastaan pelattiin kahteen kertaan tassa turnauksessa ja molemmat kerrat voitettiin. Joukkue oli ihan tyytyvainen lopulliseen sijoitukseen, joka oli yhden sijaan ‘siidia’ parempi. Eilen otettiin reissun ensimmaiset oluet viimeisen pelin jalkeen, ja hyvaltahan se maistui. Tanaan viela luvassa illalla paattajaisbileet, huomenna sitten siirrytaan pois kampukselta takaisin Vancouverin keskustaan ja maanantaina sitten Isoon Omenaan. Tahan mennessa varsin onnistunut reissu, aurinko on paistanut ja iho on punoittanut pitkien ulkona vietettyjen paivien jalkeen.
Naisilla ei pelit menneet ihan suunnitelmien mukaan, joten huomenna aamulla pelataan sijasta 9. tuttua vastustajaa eli Sveitsia vastaan. Kundit ovat pelanneet paremmin ja ovat kahdeksan parhaan joukossa, joten heilla on viela kaksi pelia huomenna. Sitten onkin aika aloittaa rennompi elama. Jos vaikka nauttisi paivan paatteksi terassilla oluen, kun nyt on koko viikko terassikeleja mennyt ilman etta niita on voinut hyodyntaa.
Olkapaatkin on saatu poltettua perisuomalaiseen tyyliin, koska eihan aamuauringossa pala.
Reissu on tahan mennessa ollut varsin mukava ja antoisa, vaikka tietenkin olisi ollut kiva etta olisimme pelanneet paremmin. Oppia on kylla otettu, erityisesti siita etta pelityylin on muututtava Suomessakin kovemmaksi, fyysisemmaksi ja nopeammaksi jos naissa karkeloissa haluaa tulevaisuudessa menestya.
Kentilla ollaan, naisilla on ollut kolme pelia ja ne on voitettu. Kundeilla on plakkarissa yksi voitto ja yksi tappio. Pelaamisen, syomisen ja nukkumisen lisaksi ei ehdi paljon muuta tehda. Aurinko paistaa joten ei mitaan valittamista.
Asuntolamme UBC:n kampuksella
Siirryimme asustamaan UBC:n kampukselle eilen. Huone on todellinen tason korotus hostellista. Sanky ei enaa narise, ikkunasta nakyy kurjan takakujan sijasta metsa ja huoneessa on tilaa kuivattaa kamat ja venytella. Hammentavaa on se millaiset etaisyydet taalla kampuksellakin on. Karttaa katsellessa ajateltiin etta aamiainen olisi parinsadan metrin paassa ja kentat ehka maksimissaan kilometrin. Paljastui etta arviot saa tuplata. Palauttavaa kavelya tulee siis jonkun verran.
Tanaan pitaisi sitten olla viimeiset treenit ennen ekoja peleja sunnuntaina. Jannaa nahda miten menee kun melkein kaikilla on heittelysta ja treeneista melkein viikon tauko.
Sade jatkuu edelleen, jo neljatta paivaa putkeen. Onneksi saaennusteen mukaan huomenna pitaisi taivaan selkiintya ja sitten aurinkoa onkin luvassa koko kisaviikoksi.
Ollaan oltu todella laiskoja ottamaan kuvia, mutta sain tanaan laitettua jotain otoksia verkkoon asti.
No ei oikeasti, nyt enaa younien jalkeen tunnu niin pahalta, mutta eilinen oli kylla helvettia.
Varattiin tiistaina netista auto. Hinta jotain viidenkympin luokkaa. Haettiin se eilen aamulla vuokraamosta. Verojen, pakollisten vastuuvakuutusten ja bensamaksujen jalkeen hinta oli kolminkertainen.
Lahdettiin ajamaan kohti Whistleria, oli hieno matkasuunnitelma tehtyna. Kunnes vajaan tunnin ajamisen kuluttua tuli tiesulku vastaan. Whistleriin vievalla tiella oli sattunut suuri maavyory ja tie olisi koko paivan suljettuna. U-kaannos, kiitos, sanoi poliisi.
No hataratkaisuna paatettiin menna Capillano puistoon jota oli kovasti kaikkialla kehuttu. Sisaanpaasy kahdelta aikuiselta reilu 60 dollaria. Mita loysimme sisalta? Aidatun metsan ja riippusillan.
Matka jatkui kohti Hopen kylaa. Perille paastyamme totesimme etta talla retkella ei nahty Kanadan Rukaa vaan Kanadan Sodankyla. Kalliin lounaan jalkeen ajelimme viela vuorille pienen siivun ennen kaantymista takaisin pain. Paluumatkassa ei juuri mainitsemista ole, paitsi etta yritimme viela matkan lopuksi paasta katsomaan Vancouveria laheiselta Grouse Mountainilta. Siella oli helvetisti ihmisia, eika ankkajonossa kavely oikein kuulostanut kivalta. Joten ei muuta kuin hotellille.
Hieno paiva. Onneksi laheinen japanilainen ravintola tarjoili sairaan hyvaa ruokaa nopeasti ja halvalla. Hyva ruoka, parempi mieli.
